#jesuismielenterveyskuntoutuja

Syksyllä 2017 julkaistiin Mielenterveysbarometri, jonka teema oli työelämä ja mielenterveyskuntoutujien asema työelämässä, eteenkin se miten työssä sairastuvia tuetaan ja miten heihin suhtaudutaan. Minä kiinnitin huomiota siihen, että barometrin mukaan vajaa viidennes väestöstä pelkää mielenterveyskuntoutujaa eikä halua mielenterveyskuntoutujaa naapurikseen.

Tämä aihe on minulle myös henkilökohtainen. Sairastuin itse aikanaan työssä työuupumuksen ja ahdistuksen kautta masennukseen. Olen myös parhaillaan työelämässä, vaikka minulla on aktiivisena diagnoosina vakava masennus. Minulla on paljon kokemustietoa siitä, miten olla työelämässä ja samalla kohdata mielenterveysongelmia. Ensimmäisellä kerralla kaikki meni pieleen ja siitä tuli vakava kierre joka, johti pitkien sairauslomien jälkeen siihen, että jättäydyin pois työelämästä ja vaihdoin alaa kokonaan. Toisella kerralla, nyt, olen elävä esimerkki siitä mitä voi tapahtua, kun kaikki menee oikein. Olen vakavasti sairas, mutta joudun itsekin välillä tarkistamaan Kanta.fi:stä mikä diagnoosini nyt tällä hetkellä on. Ja kyllä, kävin tarkastamassa. Siellä se edelleen on. Vakava masennus, perässä lukee tosin osittain toipunut.

Reagoin mielenterveysbarometrissä esiintyvään väittämään vakavasti, sillä tuo stigma, että mielenterveyskuntoutujat ovat pelottavia, tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen jolla menee vähän liian lujaa tai joka huomaa väsyvänsä ei välttämättä uskalla hakea apua ajoissa. Hän sinnittelee ja sairaus ehtii mennä vakavaksi ja sitten ei ole vaihtoehtoja. Siitä voi seurata, että ei enää pääse sängystä ylös, että ei jaksa peseytyä eikä syödä eikä juuri mitään muutakaan. Koko maailma on musta. Olen ollut siinä maailmassa. Se on hyvin pelottava paikka.

Tuo stigma/leima/pelko tekee sen, että nuori joka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa, kokee olevansa huonompi, kuin muut. Miten hän voi koskaan löytää voimia ponnistaakseen ylös sängystä, jos hän kokee olevansa pelottava ja ei-toivottu naapuri?

Sanoilla on valtaa. Mutta miksi sanasta mielenterveys on tullut peikko? Meillä kaikilla on mielenterveys. Välillä voimme paremmin, välillä huonommin. Jotkut sairastuvat mieleltään, toiset sairastavat vaikkapa suolistosairautta. Miksi toista kannustetaan ja toinen kokee vähättelyä ja syrjäytymistä? Usein sairastuneen kokemukset ovat kuitenkin samanlaisia oli kyseessä syöpä tai mielen sairaus. Sen sijaan ulkopuolisten on monesti helpompaa suhtautua ihmiseen, jolla on joku somaattinen sairaus.

Tämä asia on minulle niin tärkeä, että laitan itseni jatkuvasti likoon. Teen tätä siksi että haluan antaa äänen niille jotka eivät jaksa, jotka voivat niin huonosti, että eivät itse pysty olemaan äänessä. Toki teen tätä myös itseni vuoksi. Olin kerran nuori tyttö, joka häpesi itseään niin paljon, ettei uskaltanut elää kuten halusi ja hautasi kaikki murheensa syvälle sisimpään. Jos olisin uskaltanut hakea apua, olisin säästynyt monelta murheelta. Siksi minä laitan itseni likoon, ehkä joku rohkaistuu hakemaan apua ajoissa! KokeNet auttaa..

KokeNetin projektisuunnittelija Pia

Lisää uusi kommentti


Tästä pääset tutustumaan Kokenet tietosuojaan